Orvokki Aution Pohjanmaa-trilogian ensimmäisestä osasta nimeltä Viistotaival on näköjään julkaistu tuollainenkin painos. Kannen perusteella voi kirjaa erehtyä luulemaan viihdehömpäksi. Sitä kirja ei kuitenkaan ole vaan realistisesti kirjoitettu teos nuoren tytön ajautumisesta avioon itseään vanhemman miehen kanssa. Miehen menneisyydestä paljastuu ikävä salaisuus, joka oikeastaan on salaisuus vain nuorelle vaimolle Armille. Laulun sanat " koko kaupunki tietää sen" ovat ikävästi totta. Joka tapauksessa Armi yrittää saada avioliittonsa Olavin kanssa onnistumaan, mutta tielle ilmaantuu kaikenlaisia esteitä.

Pesäpallotermein nimetyt sarjan osat sekä kirjan rehevä murre ( Lauri Tähkän nykyään koko Suomelle tunnetuksi tekemä) viittaavat Pohjanmaalle, pesäpallon kehtoon. Viistotaival-kirjan alussa Armi on nuori, iloinen pesäpallotyttö. Kakkososa, nimeltään Kotipesä, kertoo Armin ja Olavin elämästä omassa kodissa, jossa elämä ei ole yhtä auvoisaa kuin Aleksis Kiven kuvaamassa oravan kotipesässä. Sarjan päätösosa Merkki päällä kertoo Olavista eronneen Armin ja lasten elosta Tampereella sekä sivuaa myös mieleltään järkkyneen Olavin elämää.

Tämä Orvokki Aution 1980-luvulla kirjoittama kirjasarja on helppolukuinen ja monia eri teemoja sivuava. Mielestäni sarja on ehdottomasti klassikoainesta, sillä yhtä koskettavasti kuvataan niin naisen elämää vaikeuksineen kuin vaikkapa suomalaista maalaisyhteisöä, joka tuntuu muun muassa Armin anopin elämää ohjaavan niin, että ainakin minä ahdistuin. Monta kertaa tulin ajatelleeksi, milloin ihminen oikeastaan pääsee lopulta siihen tilanteeseen, että eläisi elämäänsä omista lähtökohdistaan eikä yrittäisi epätoivoisena miettiä, mitä muut  hänestä ajattelevat. Olavin kotitalossa viljeltiin  elämänohjetta "Hillitte ittes", jonka taustalla oli meille monille tuttu ajatus siitä, mitä nyt muut ihmisetkin meistä ajattelevat. Yllättäen sympatiani saikin Armin anoppi, joka Armille oli lopulta kuin punainen vaate. Anoppi taisi olla oman ikäluokkansa tuote, jolle tosiaan tärkein ohjenuora elämässä oli se, ettei muille ihmisille saa antaa vääriä puheenaiheita. Oman pojan mielenterveysongelmatkin olivat niin kova pala, että poika piti saada Nokian Pitkäänniemeen hoitoon eli kauas Pohjanmaasta. Minun kävi  jopa sääliksi anoppia, joka kerran kuussa matkusti poikaansa katsomaan sekä huolehti ainakin rahallisesti myös lapsenlapsistaan. Luin kirjasarjan viime kesänä ties kuinka monennen kerran, ja tosiaankin kun nuorempana eläydyin Armin elämän vaikeuksiin, nyt huomasinkin miettiväni anopin elämää ja jopa ymmärtäväni häntä. Olisi kovin mielenkiintoista kuulla muidenkin lukijoiden kommentteja sarjasta.