Liki joka kesä kaivan kirjahyllyni salaisesta siivestä tämän Laila Hietamiehen ( nykyään kirjoittaa tyttönimellään Hirviniemi)  Sonja-sarjan, joka toisaalta viehättää niin, että ahmaisen nämä parissa päivässä putkeen. Toisaalta näissä on myös paljon ärsyttävää ja jopa hävettävääkin... Minussa on sitä vanhaa elitististä kirjapuritaania, joka ei ihan täydestä pysty ottamaan näitä historiallisia romanttiseen sävyyn kirjoitettuja kapeasti kuvattu nainen pääroolissa - kirjoja. Mikä niissä sitten viehättää? Tietenkin historiallinen perspektiivi ja historian eläväksi tekeminen ovat niin Hietamiehen kuin Kaari Utrionkin ja vastaavien kirjoissa tärkeintä. Yksilön näkökulma on aina mielenkiintoinen.

Sonja Orbeliaani, aatelinen venäläisnainen, on minäkertojana kaikissa kolmessa romaanissa : Sonja, Valkoakaasiat sekä Myrskypilvet. Ensimmäisessä osassa tuodaan esiin kehyskertomuksen omaisesti tarinan muodostuvan Sonjan päiväkirjoista, jotka neuvostosotilas on löytänyt  Tarskoje Selon Aleksanterinpalatsin ullakolta ja jotka Sonjan ruhtinasveli luovuttaa kenellepäs muulle kuin kirjasarjassa kovasti romantisoidulle Mannerheimille, joka on Sonjan päiväkirjat saadessaan 82-vuotias. Sonja kuvautuu juuri niin itsekkäästä näkökulmasta kuin Venäjän keisariperheen lähipiirin  ( olipa Sonja jonkin aikaa jopa keisarinnan seuraneitinä) etuoikeutettu jäsen varmaan lienee ollutkin. Tietysti kerronnan ja kuvauksen painopiste on usein puvuissa ja miljöössä. Pietarissa käyneenä tiesin toki, millaista keisarillista loistoa siellä vieläkin voi käydä ihmettelemässä, mutta se, että nuorelle neitokaiselle oli varattu aivan omia palatseja, yllätti.

Vaikka jo kirjasarjan alussa ( Valkoakaasiat) vihjataan Venäjän viimeisen keisarin heikkouden kylväneen kansassa vihaa, on tästä formaatista turha hakea juuri minkäänlaista yhteiskunnallista tietoisuutta. Korkeintaan junan ikkunasta Sonja havaitsee kansaa: naisia kirjailluissa puseroissaan ja miehiä korkeavartisissa saappaissaan. Hmm... kansallisnukkejako? Lisäksi sarjaan kuuluu Viktoria, joka ulottuu vallankumousvuoteen, enkä ehtinyt sitä nyt uusiksi lukea. Eikä taida olla järkevää paljastaa Viktorian vanhempia. Äidin arvaa lukemattakin, mutta isä... no, lukekaa ja kommentoikaa itse. 

image.jpg