, Paul Austerin New York -trilogian ( 1987) muotoinen aukko täyttyi (melkein) sivistyksessäni mennä kesänä. Kirjailija Quinn saa salaperäisiä puheluja, joissa kysellään yksityisetsivää nimeltään Paul Auster - kuinka ollakaan. Lopulta hän suostuu tehtävään eli olemaan yksityisetsivä Auster. Hän lupautuuu varjostamaan asiakkaansa vankilasta vapautuvaa isää, jonka epäillään uhkaavan lapsen tasolla olevan poikansa henkeä. Alkuasetelma on jännittävä. Osuus, jossa Quinn-Auster varjostaa tuon  isän, Stillmanin näennäisen satunnaista kuljeskelua pitkin New Yorkia, oli minulle ilmeisesti liian haastava. Ymmärsin siinä piilevän jotakin piirroksineen kaikkineen - valitettavasti en tajunnut mitä. Lopussa Quinnin kohtalo viittasi mielenkiintoisesti jonkinlaiseen identiteetin katoamiseen.

Olen lukenut kirjasta toistaiseksi vain ensimmäisen osan, en siis koko trilogiaa. Ehkä Lasikaupunki oli minulle liian haastava; Aaveet ja Lukittu huone saavat odottaa. Pienenä yksityiskohtana toteaisin, että New Yorkin tunteminen voisi tuoda lisämaustetta lukemiseen.