Nuori mies seikkailee  uskomattoman pahassa maailmassa. Tyttöystävä on raiskattu ja murhattu; joka paikassa tuntuu olevan pelkkää kaaosta mutta Candiden asenne on aluksi kuin Muumimamman. Hän uskoo kaiken olevan parhain päin, mutta matkan varrella alkaa hänenkin naiiviutensa hyytyä. " Jos tämä on paras mahdollinen maailma, millaisia sitten ovatkaan muut? "

 1700-luvun valistusfilosofi Voltairen Candide on satiirinen teos, jonka huumori kaikessa karmeudessaan liki sairaan huumorintajun omaavaa meikäläistä jaksaa naurattaa. " - Luuletko minun voivan syödä liikkiötä, kysyi Candide - - Mitä hyötyä minulla on, jos pitkitän kurjia päiviäni, koska minun täytyy viettää ne kaukana hänestä [ Kunigundesta, Candiden ihastuksen kohteesta] omantunnon vaivoissa ja epätoivossa ? - - Ja näin puhuessaan hän söi koko ajan.

Minulle tuli mieleen Mika Waltarin Mikael Karvajalan ironinen huumori, jossa inkvisiittori kuulustelee Mikaelin koiraa tyyliin Tunnusta olevasi paholaisen kätyri...Myös kohta, jossa Candide on tavannut entisen opettajansa Panglossin järkyttävän huonossa kunnossa, kääntyy mitä hykeryttävämmäksi ironiaksi opettajan luetellessa  "merkillisen sukupuun"  paronittaren seuranaisesta Kolumbuksen matkakumppaniin saakka. " Ellei näet Kolumbus olisi saanut eräällä Amerikan saarella tätä tautia, joka tekee suvun jatkamisen mahdottomaksikin - - meillä ei olisi suklaata eikä kokenilliväriä. - - Toistaiseksi se on edistynyt ihmeellisesti meidän keskuudessamme ja varsinkin kunniallisista palkkasotureista koostuneissa suurissa sotajoukoissa - - kummallakin puilella on suunnilleen kaksikymmentätuhatta kuppatautista."  

Kirjoittakaahan muutkin ajatuksianne tästä valistuksen ajan kuuluisasta teoksesta. Minusta se on valitettavan ajankohtainen.